Posts tagged mielekkyys
Hyödyllistä ponnistelua
 

Laura Tuohilampi

Matematiikan taitojen sanotaan heikentyneen vuosi vuodelta. PISA-tulokset heikkenevät, kansallisen arviointikeskuksen (Karvi) pitkittäisseurannan (jossa itse olin tutkijana mukana) mukaan osaaminen ei kehity toivotulla tavalla, ja mediassa käytyjen keskustelujen perusteella oppilasaines on vuosi vuodelta heikompaa. Viime viikolla silmiini sattui “Koulutuksen evoluutio” -nimikkeellä julkaistu kuva, joka irvistelee matikan osaamiselle: vanhaan hyvään aikaan pinta-alaa osattiin laskea hankalastakin kuviosta, sitten helpommasta, pian osattiin ainoastaan rastittaa monivalintaa, ja nykykoulussa sitten osataan korkeintaan värittää kuvio mielivärillä, jos sattuu huvittamaan.

Kommentoin asiaa kahdesta suunnasta. Yksi. Osaamisen mittaustapa on pysynyt jokseenkin samana. Tyypillisimmin mitataan yksin suoritettavien tehtävien, joita voisi perinteisiksikin kutsua, osaamista. Tämä ei kata kaikkea sitä, mitä matematiikan opetuksella nykyisin tavoitellaan: kommunikaatio, perusteleminen, käsitteiden ymmärtäminen, asioiden väliset yhteydet. Osaamisen heikentyminen mittauksissa ei kerro suoraan sitä, onko oppilasaines jotenkin heikompaa tekoa, se kertoo vain sen, ettei se enää osaa yhtä hyvin samoja asioita, joita osattiin jokunen vuosikymmen sitten*. Osaaminen on muuttunut, mikä on luonnollista, kun tavoitteitakin on muokattu. On tietenkin hauskaa irvailla mieliväreille ja huvittamiselle, kun samalla unohtaa, millaisia ongelmia “perinteinen” matikanopetus aiheutti. Elämänmittainen matikkapelko, kärryiltä putoaminen tai itsensä tyhmäksi kokeminen vain siksi, että matikan “pitäisi” edetä yhdellä tietyllä tavalla, tietyssä ajassa ja heikot tieltä raivaten kovien tavoitteiden täyttämisen nimissä on kehno kauppa.

Kaksi. On vaikea uskoa, että ihmiskunta sukupolvi sukupolvelta geneettisesti tyhmenee. Todennäköisemmin vika löytyy peiliin katsomalla. Matikan osaamattomuudesta irvaileva kuva olettaa sen kummemmin perustelematta oppilaiden tyhmentyneen ensin, tehtävien helpotetun tämän seurauksena. Mistä tiedämme, ettei asia ole toisin päin? Oppikirjojen tehtävät ovat pitkään olleet uskomattoman mekaanisia ja toisteisia. Matikan “opiskelu” on typistynyt esimerkin läpikäymiseen ja sen noudattamiseen. Pohdinnat sen suhteen, mistä esimerkissä on kyse, mitä ongelmaa sillä voidaan ratkaista, miltä asia näyttää kuvallisesti, miten oppilas asian ymmärtää tai toiselle selittää, mikä asiassa hämmentää, mitä tapahtuu, jos esimerkkiä käyttää väärin (esimerkiksi sijoittaa kaavaan vääriä lukuja tai laskutoimituksia) - kaikki tämä käsittely, ponnistelu, on siivoutunut matikan opetuksesta. Tehtävät ovat niin sanotusti litteitä**: jos oppilas osaa, ei tehtävä opeta mitään uutta, jos oppilas ei osaa, ei hän pääse tehtävään kiinni lainkaan. Tehtäviä pyritään tahkoamaan määrää tuijottaen. Mitä enemmän, sen parempi.

Ponnistelulle ei ole aikaa, tilaa eikä se tunnu kiinnostavan syventymistä ja sinnikkyyttä peräänkuuluttavia opettajia niin paljoa, että sille todella raivattaisiin mahdollisuus. Opettaja: tarjoatko oppilaillesi helppoja / yksiulotteisia / kaavanmukaisia / kontrolloinnin mahdollistavia tehtäviä, koska ajattelet oppilaidesi pystyvän vain niihin, tai koska koet niiden käytön helpoksi ja sujuvaksi? Milloin viimeksi annoit oppilaille mahdollisuuden todella kiinnostua, syventyä ja käyttää aikaa moniulotteisen tehtävän parissa, joka innostaa aloittamaan, koukuttaa jatkamaan, antaa eväitä ymmärrykselle ja mahdollistaa oman ajattelun kehittymisen? Aikaa yhä vain syventää ajattelua, vaikka työskentely menee sotkuiseksi, seuraava esimerkki painaa päälle ja kirjan tehtävistä 80% jää tekemättä***?

Höttöisten tehtävien sijaan on syytä tarjoilla hyödyllistä ponnistelua tukevia tehtäviä. Huomaa, miten monipuolisia keskusteluja, perusteluja ja ratkaisutapoja oppilailtasi löytyy. Kuinka pitkään he jaksavat ponnistella yhden ja saman tehtävän parissa?

Anna oppilaille aikaa valita lähtönopeus - tai useita - ja anna heidän rauhassa pohtia, painuuko nopeus nollaan. Hyödyllinen ponnistelu vaatii opettajalta pidättäytymistä. Aika juoda kahvit!

Anna oppilaille aikaa valita lähtönopeus - tai useita - ja anna heidän rauhassa pohtia, painuuko nopeus nollaan. Hyödyllinen ponnistelu vaatii opettajalta pidättäytymistä. Aika juoda kahvit!

Hyödyllinen ponnistelu pitää sisällään mahdollisuuden puhua, kysyä ja perustella, syventyä, kysyä uusia kysymyksiä, jumiin jäämisen paikkoja, riittävästi aikaa jumista eteenpäin pääsemiseen, epäselvyyttä, jotain, mitä oppilaan tulee itse lisätä tai selvittää, ajan tehottomalta vaikuttavaa käyttöä, kontrollista luopumista ja hedelmien poiminnan vasta työskentelyn lopuksi.

Oppikirjat ladataan täyteen tehtäviä, jotka eivät tue hyödyllistä ponnistelua. Aikaa vaativia aktiviteetteja ei haluta painaa materiaaleihin, koska tällöin kirjat koettaisiin liian vähän tehtäviä sisältäviksi tai epäselviksi. Opettajien tiedetään selvitysten mukaan toivovan oppikirjalta ennen kaikkea paljon tehtäviä. Tehtäviä tarvitaan tietenkin paljon, jos ne ovat pikaruokamaista höttöä, litteitä tehtäviä, jota eivät tarjoa evästä juuri kenellekään - tarvitaan aina vain uusi tehtävä, koska edellinen ei opeta mitään uutta. Mikä siis aiheuttaa kiireen tunnun?

Pinta-alavitsin voi ymmärtää toisinkin päin. Oppilaiden osaaminen heikkenee ja pinnallistuu, koska tarjolla on vain pinnallisia ja heikosti ymmärrystä tukevia tehtäviä. Tarjoa oppilaillesi kerrankin kunnon ateria. Hyvä ateria vaatii hieman valmistelua, hyvän tunnelman ja riittävästi aikaa. Sitä ei jätetä kesken, vaikka alkupaloja napsiessa jotakuta jo houkuttaisi lopettaa. Aterialla ollaan yhdessä, toisia tukien ja kannustaen, hyviä kysymyksiä esittäen: sellaisen tehtävän parissa, joka tarjoaa yhä vain lisää herkullista pureskeltavaa.

LUE LISÄÄ hyödyllisen ponnistelun mahdollistamisesta Matikkanälän opettajamateriaalista.

* Osaathan itse vielä kirnuta kermaa, tehdä pajupillin ja veistää puulusikan?

** Litteät ja monikerrokselliset tehtävät ovat Matikkanälkä-kirjassa lanseerattuja termejä. Kaikki meemikuvassa esitetyt tehtävät ovat litteitä.

*** Tarvitseeko sanoakaan: oppikirja ei ole yhtä kuin OPS.